|  | |||||||||||||||||
Tuhkalintu
Egyptiläinen mytologia kertoo mystisen tarinan feenikslinnusta. Kun tuo paratiisilinnun kaltainen luomus oli tullut matkansa päähän, se valmisti kanelipuun oksista pesän, sytytti sen palamaan ja poltti itsensä pesän mukana. Tuhkasta nousi uusi feenikslintu ja elämä jatkui. Feenikslintu kuvaa jälleensyntymisen kiertokulkua. Kun Islannin tuhkapilvet estävät tämän päivän rautalintuja nousemasta siiville, tulee vain kysyneeksi, nouseeko tuhkasta aina uusi aamu. Ihmiselämän kiertokulku on paljon lyhyempi kuin kertomus feenikslinnusta antaa olettaa: Nimittäin jokainen saa koettaa kerran. Tv-meedioiden mystiset "minulla on hyvä olla"-viestit kuolleilta sokaisevat monia herkkäuskoisia. Jos onneton iäisyysmatkaaja on jostain syystä jäänyt hengailemaan jonkun vanhan kartanon makuukamariin niin valonportaita kirkkauteen- kehoituksella asia korjaantuu hetkessä. Moni ei tajua, että tässä ei ole kyse ihmisen tuhkatun majan kuolemattomasta sielusta vaan pimeyden vainajahengestä, jonka repertuaariin kuuluu hyvinkin ovien paukuttelu, raskaat askeleet ja ihmisäänien imitoinnit. Ajoin Helyn kanssa kerran eräästä talosta ulos vihollisen henkiä, jotka olivat vaivanneet talon asukkaita 18 vuotta. Perhe ei tajunnut, mistä oli kysymys. He jopa tietämättöminä kysyivät, otammeko henget mukaamme. Emme kaivanneet sellaista seuraa. Ajoimme ne Jeesuksen nimessä hornantuuttiin. Ongelmat loppuivat talossa siihen. Mystiikka on aina kiinnostanut ihmistä, siitäkin huolimatta, että se on jättänyt jälkeensä monta huutavaa kysymysmerkkiä ja tuhkakasaa. Filosofit ovat historian saatossa lyöneet kättä vanhanajan alkemistien kanssa loihtiessaan ajatuksen taikasauvalla mitä eriskummallisimpia feenikslintuja. Oppeja, ajatuksia ja ismejä on riittänyt joka lähtöön. Ongelma vain on ollut siinä, että feenikslintujen surkastuneet siivet eivät ole jaksaneet kantaa seuraajiansa sinne, mihin ovat tavoitelleet. Ne ovat eläneet hetken, räpiköineet oman kananlentonsa ja lopulta pudonneet hengettöminä omaan kehtoonsa. Aina on ollut ihmisiä, joille ei ole ollut niin ratkaisevan tärkeää, kuinka maailmankatsomuksellinen feenikslintu selviää hengissä elämän ja todellisuuden karussa testissä, vaan oleellisempaa on ollut saada kulkea rempseästi joukon mukana ja kritisoida ns. valistuksen hengessä kaikkea auktoriteetteja vastaan. Ranskan suuren vallankumouksen loppukommentiksi voitaisiin kiteyttää Maximilien Robespierren vereenkastetulla ruokokynällä: vallankumous syö omat lapsensa. Sukupuuttoon kuollen Antiteesi- feenikslinnun luoja filosofi Hegel totesi, että vain yksi henkilö on ymmärtänyt hänen filosofiaansa ja hänkin on ymmärtänyt sen väärin. Aika tyhjentävästi sanottu mieheltä, jonka nimen monet ovat nostaneet suurimpien ajattelijoiden joukkoon. He siis ymmärsivät hänet väärin. Jos totuus on jatkuvasti muuttuva käsite, niin kuin Hegel väitti, kuka sitten on koskaan sanonut mitään, mikä on ehdottomasti totta- ei edes Hegel. Joidenkin ismien, aatteiden ja itämaisten uskontojen ymmärtämiseksi on pakko hetkeksi sulkea silmänsä todellisuuden harhalta ja kieltää koko elämää ja järjellistä ajattelua sitovat logiikan peruslait ja sanoa, että niin se vaan on - usko pois. Meitä uskovia on joskus syytetty juuri tästä. Meidän Jumalamme on kuulemma vain ympäristötekijöiden ja evoluution sivutuote. Mikäli Jumala ei ole maailmankaikkeuden ja kaiken eläväisen luoja, niin meidän kaikkien ajatuksenjuoksu lähtee tarkalleen samoista ympäristötekijöistä ja geneettisestä alkulimasta ja sattuman onnenpyörästä. Tyylittelyt ja oppien erilaisuus ovat silloin täysin merkityksettömiä tekijöitä. Feenikslinnun tuhkasta syntyi uusi lintu. Täytyy myöntää, että saunanpesästä kerättyä tuhkaa on käytetty hyvällä menestyksellä kasvimaiden lannoituksessa. Tuhkalla kuitenkaan ei ole itsessään sellaista luomisvoimaa, että se voisi synnyttää uutta elämää. Kehitysoppina tunnettu evoluutio-teoria on myös yksi niistä tuhkalinnuista, jonka monet huipputiedemiehet ovat luokitelleet sukukyvyttömäksi. Lajien syntyminen tyhjästä ilman Luojaa ja jumalallista suunnitelmaa on yksinkertaisesti mahdotonta. Kun tuhkat on puhallettu pois, mitä meille jää jäljelle? Meille jää raamatun sanoma Luoja-Jumalasta, jonka sanan voimasta koko maailma on saanut muotonsa. Sanoma, joka kestää kriittisimmänkin tarkastelun ja tarjoaa jumalkaipuiselle ihmiselle sellaisen perustan, mikä ei pala poroksi kuolemankaan hetkellä. Sen Jumala on osoittanut meille ainutlaatuisella tavalla herättämällä poikansa kuolleista. Usko Jeesukseen merkitsee osallisuutta Kristuksen ylösnousemuselämään. "Minä olen ylösnousemus ja elämä, joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut." Ei enää uutta feenikslinnun kopiota vaan ihminen, joka ylösnousemusruumiissaan on tullut Kristuksen kaltaiseksi. Uskoessani Kristukseen en tehnyt älyllistä itsemurhaa enkä hypännyt tyhjän päälle. Raamatun selkeä ilmoitus ihmiselämän tarkoituksesta ja päämäärästä on niin vakuuttavasti esitetty, että allekirjoittanutkin pakkaa tässä kohtaan sanomaan - Hallelujaa! Jumalan tulilintu vai maailman tuhkalintu? Tunnen molemmat. Molemmat ovat pesineet elämässäni. Kun Jeesus tuli sydämeeni, sai feenikslintu lähteä. Ei enää tuhkakasoja...
| ||||||||||||||||||
